Zooplankton ja fytoplankton — käytännön lisäys, annostelu ja ylläpito
Cycling on valmis, ensimmäinen vedenvaihto tehty, ICP-tulos tarkistettu. Seuraava askel ei ole korallien lisääminen — se on elävän mikrofaunan siemennys. Zooplankton ja fytoplankton ovat se biologinen perusta, jota ilman allas jää ekologisesti köyhäksi riippumatta siitä, kuinka hyvin pääparametrit ovat kohdillaan.
Miksi ennen kaikkea muuta
Luonnonriutalla zooplankton ja fytoplankton ovat kaikkialla. Niiden tiheys on päivällä matalampi mutta yöllä — kun predaattorit lepäävät ja veden lämpötila laskee — moninkertainen. Vastaperustetussa akvaariossa tätä populaatiota ei ole. Cycling on rakentanut nitrifikaatiomikrobiston, mutta se on eri asia kuin toimiva ravintoverkko.
Kopepodien siemennys ennen siivouspartiota, ennen koralleja ja ennen kaloja on tietoinen valinta: se antaa populaatiolle aikaa vakiintua ilman välitöntä predaatiopainetta. Kopepodi joka syödään sekunneissa siemennyksen jälkeen ei ehdi lisääntyä — ja lisääntyminen on koko siemennyksen tarkoitus.
Mitä lisätään ja missä järjestyksessä
Vaihe 1: Fytoplankton (ensimmäinen)
Fytoplankton lisätään ensin — se on kopepodien ravinnonlähde. Ilman fytoplanktonin saatavuutta kopepodien lisääminen on tehottomampaa, koska planktoniset nauplius-toukat nälkiintyvät nopeasti.
Fytoplankton valitaan lajin tai lajiseoksen mukaan:
- Nannochloropsis sp. — kestävä yleislaji, hyvä perustaksi; sopii useimmille altaille
- Isochrysis sp. (T-Iso) — pienisolinen, runsas HUFA-rasvahappoihin; kopepodien ja suodattajakorallien suosima
- Tetraselmis sp. — liikkuva, paljon kulutettava, stimuloi aktiivisesti kopepodien syömistä
- Rhodomonas sp. — erikoislaji, erittäin ravinteikas; NPS-koralleille ja herkille suodattajaeläimille
Käytännössä: käytä lajiseosta etkä yhtä lajia. Monilajinen seos tarjoaa laajemman ravintokirjon ja kattaa useamman hiukkaskoon. Elävä fytoplankton on parasta — kuolleet tai pastöroidut tuotteet eivät siemennä allasta eivätkä lisäänny. Tarkista aina pullosta erän korjuupäivämäärä: yli 4–6 viikkoa vanha fytoplankton on laadultaan arveluttava.
UV-sterilaattori pois päältä fytoplanktonin annostelun jälkeen vähintään 4–6 tunnin ajaksi — UV tappaa elävät solut ennen kuin ne ehtivät kulkeutua ravintoverkkoon.
Annostelu: 1–3 ml / 100 L päivässä on hyvä lähtökohta. Annostele iltaan: korallien polyypit avautuvat yöllä ja suodattajaeläimet ovat aktiivisimpia pimeässä.
EU-toimittajat: PlanktonPlus (DE), Coralaxy (DE), Plankton24 (DE), Copalife/Aquacopa (DE). Suomeen toimitus aina pikakuriirilla — elävä fytoplankton ei kestä normaalia postikuljetusta.
Vaihe 2: Kopepodisiemennys (1–3 päivää fytoplanktonin jälkeen)
Kopepodeja on kolme pääryhmää, joilla on erilaiset ekologiset roolit:
Harpaktikodit (esim. Tisbe sp., Tigriopus sp.) — pohjalajeja, elävät kivipinnoilla ja substraatilla; syövät mikrolevää, detrituista ja biofilmiä; erittäin hedelmällisiä ja vakiintuvat helposti. Paras valinta altaan peruspopulaatioksi.
Kalanoidit (esim. Acartia sp.) — planktonisia, elävät vapaana vesimassassa; tärkeä ruokintakohde zooplanktivoreille kaloille ja LPS-koralleille; vaativat fytoplanktonin saatavuuden.
Syklopodit (esim. Oithona sp.) — hyvin pienikokoisia (60–220 µm), sopivat hienoimmille suodattajille; korkea aminohappo- ja rasvahappoprofiili.
Käytännön suositus: käytä monilajiseosta joka sisältää edustajia useammasta ryhmästä eri elämänvaiheissa — nauplius-toukat siementävät tehokkaammin kuin aikuiset, koska ne ovat pienempiä ja vähemmän alttiita välittömälle predaatiolle.
Siemennysprotokolla:
- Lämpötila-akklimatointi: kelluta purkki tai pussi altaassa 15–20 minuuttia
- Sammuta virtauspumput — estä kopepodien päätyminen pumpun siipeen heti siemennyksen jälkeen
- Lisää kopepodiseosta mieluiten refugiumiin jos sellainen on — siellä ne ovat suojassa predaatiolta ja voivat lisääntyä rauhassa ennen siirtymistä pääaltaaseen
- Jos refugiumia ei ole: lisää yöllä kun valot ovat sammuneet — pimeys suojaa naupliuksia predaatiolta muutaman kriittisen ensitunnin ajan
- Jätä pumput pois päältä 30–60 minuuttia siemennyksen jälkeen
- Käynnistä pumput uudelleen
Määrä: suuntaa-antavasti alle 100 L altaille 1–2 purkillista aloitukseksi, 100–300 L altaille 2–4 purkillista. Siemennys toistetaan 4–6 viikon välein kunnes populaatio on vakiintunut ja havaittavissa lasilla taskulampun valossa öisin.
Populaation terveyden seuranta: käytä taskulamppua öisin pumput sammutettuna — kopepodien pitäisi olla havaittavissa lasilla ja vesimassassa. Näkyvä populaatio on merkki siitä, että kanta on vakiintunut.
Ylläpito: fytoplankton jatkuvana osana rutiinia
Fytoplankton ei ole kertaluonteinen siemennys — se on jatkuva päivittäinen annostelu. Kopepodipopulaatio romahtaa ilman jatkuvaa ravinnonsaantia, erityisesti kun altaaseen lisätään kaloja ja muita predaattoreita.
Päivittäinen annostus: 1–3 ml / 100 L altaan kokonaistilavuudesta. Säädä tarvittaessa populaation koon ja altaan eliöstön mukaan. Altaissa joissa on runsaasti suodattajaeläimiä (Tridacna-simpukat, NPS-korallit, höyhentoukat) voidaan annostella enemmän.
Säilytys: pidä fytoplanktonpullot jääkaapissa, ravistele ennen käyttöä. Älä pakasta. Tarkista väri ja haju ennen jokaista annostelua — kuollut tai pilaantunut fytoplankton on aktiivinen saastuttaja eikä ravintoa.
Kopepodien täydennysannostelu
Vakiintuneen populaation ylläpito ei yleensä vaadi tiheää täydennystä jos fytoplanktonin annostelu on säännöllistä ja refugium tai muu suojainen lisääntymisalue on saatavilla. Käytännössä täydennyssiemennys 4–6 viikon välein on hyvä käytäntö erityisesti jos:
- Altaassa on zooplanktivoreita kaloja (kuten Pseudanthias sp. tai Pterapogon kauderni)
- Refugiumia ei ole
- Populaatio ei ole havaittavissa öisin taskulampulla
Täydennykset tehdään samalla protokollalla kuin alkuperäinen siemennys: yöllä, pumput pois päältä siemennyksen ajaksi.
Siivouspartio tulee vasta myöhemmin
Kopepodisiemennyksen jälkeen monelle tulee houkutus lisätä siivouspartio. Riuttareef suosittaa odottamaan: siivouspartio lisätään vasta kun altaassa on havaittavaa leväkasvua ja biofilmiä syötäväksi. Siivouspartio ilman ravinnonlähdettä nälkiintyy ja kuolee ilman altaalle koituvia hyötyjä — se on sekä eläimelle haitallista että harrastajalle kallista. Siivouspartiosta, sen koostumuksesta ja oikeasta ajoituksesta on oma artikkelinsa.
Lähteet
1. Vertaisarvioidut tutkimukset
- Turner, J.T. (2004). The importance of small planktonic copepods and their roles in pelagic marine food webs. Zoological Studies, 43(2), 255–266.
- Houlbrèque, F. & Ferrier-Pagès, C. (2009). Heterotrophy in tropical scleractinian corals. Biological Reviews, 84(1), 1–17.
- Titlyanov, E.A. & Titlyanova, T.V. (2002). Reef-building corals — symbiotic autotrophic organisms: 2. Russian Journal of Marine Biology, 28(1), S16–S31.
2. Harrastajakirjallisuus ja brändien dokumentaatio
- Wingerter, K. (2020). 4 Tips for Seeding Live Copepods. AlgaeBarn blog. algaebarn.com.
- Wingerter, K. (2021). Why Larval Pods are Better for Seeding. AlgaeBarn blog. algaebarn.com.
- Wingerter, K. (2021). A Primer on the Different Characteristics and Uses of the Major Copepod Groups. AlgaeBarn blog. algaebarn.com.
- Tavares, C. (2022). How Often Should I Add Copepods to the Reef Tank? AlgaeBarn blog. algaebarn.com.
3. Kirjallisuus ja oppikirjat
- Borneman, E.H. (2001). Aquarium Corals: Selection, Husbandry, and Natural History. TFH Publications / Microcosm.
- Ruppert, E.E., Fox, R.S. & Barnes, R.D. (2004). Invertebrate Zoology: A Functional Evolutionary Approach (7th ed.). Brooks/Cole.
- Lalli, C.M. & Parsons, T.R. (1997). Biological Oceanography: An Introduction (2nd ed.). Butterworth-Heinemann.