Fosfaatti — ensimmäinen asia jota uuden altaan harrastajan kannattaa mitata

Useimmat uudet harrastajat mittaavat kalsiumia ja alkaliteettia. Fosfaatti jää usein viimeiseksi — tai kokonaan mittaamatta. Tämä on väärä järjestys. Fosfaatti on se parametri, jonka puuttuminen tappaa altaan nopeimmin ja hiljaisimmin.

Kalsium ja alkaliteetti ovat tärkeitä. Ilman niitä kivikorallit eivät kasva. Mutta niiden puuttumisesta seuraa hidas ongelma — kasvu pysähtyy, väri heikkenee, harrastaja huomaa tilanteen ajoissa.

Fosfaatin puuttuminen on eri asia. Se voi tappaa koralleja ennen kuin harrastaja ymmärtää mistä on kyse — ja liian korkea fosfaatti estää koralleja rakentamasta luurankoaan. Fosfaatti toimii molempiin suuntiin, ja molemmat suunnat ovat vaarallisia.

Mitä tapahtuu kun fosfaattia ei ole

Fosfaatti on elämän perusmolekyyli. Kaikki elävä — korallit, bakteerit, levät, kalat — tarvitsee sitä jatkuvasti. Kun fosfaatti laskee liian alas tai katoaa kokonaan, seuraavat asiat tapahtuvat altaassa järjestyksessä:

Ensin mikrobioomi kärsii. Hyödylliset bakteerit, jotka pitävät altaan biologian tasapainossa, tarvitsevat fosfaattia kasvaakseen. Kun sitä ei ole, niiden populaatiot romahtavat.

Sen jälkeen kilpailu ravinteista katoaa. Kun hyödylliset mikrobit häviävät, altaan pinnoille avautuu tilaa organismeille jotka selviävät erittäin niukassa ympäristössä — erityisesti dinoflagellaateille, jotka ovat yksi hankalimmista riitta-akvaarioiden ongelmista.

Lopulta korallit kärsivät suoraan. Pieni-polyyppiset kivikorallit — erityisesti Acropora-suku — alkavat menettää kudosta tyveltään ylöspäin. Tätä kutsutaan STN:ksi (Slow Tissue Necrosis). Se etenee hitaasti mutta pysähtyy harvoin itsestään.

Kaikki tämä voi tapahtua altaassa, jossa muut parametrit ovat täysin kunnossa.

Mitä tapahtuu kun fosfaattia on liikaa

Korkea fosfaatti — käytännössä yli 0,20–0,30 mg/l — hidastaa kivikorallien luurangon kasvua. Fosfaatti-ionit häiritsevät kalsiumkarbonaattikiteiden muodostumista. Koralli ei kuole, mutta se ei myöskään kasva normaalisti.

Korkea fosfaatti myös edistää levänkasvua, erityisesti kun typpeä on saatavilla samaan aikaan riittävästi.

Korkea fosfaatti on ongelma — mutta se on hitaampi ja näkyvämpi ongelma kuin fosfaatin puutos. Harrastajalla on aikaa reagoida.

Tavoitealue — yksi luku jonka voi muistaa

Pidä fosfaatti välillä 0,05–0,10 mg/l.

Tämä pätee suurimpaan osaan koralleja sisältävistä altaista. Se on riittävän kaukana nollasta että biologia toimii, ja riittävän matalalla että luurangon kasvu ei hidastu merkittävästi.

Jos altaassa on pelkästään pehmeäkoralleja tai LPS-lajeja, yläraja voi olla 0,15 mg/l ilman ongelmia. Jos altaassa on vaativia Acropora-lajeja, tavoite on lähempänä 0,05 mg/l.

Miten fosfaatti mitataan

Paras kotitesti fosfaatille on Hanna HI-774ULR Checker HC — digitaalinen fotometri joka antaa lukeman suoraan numeroina ilman värintulkintaa. Se on tarkempi kuin perinteiset värinmuutostestit ja riittävän halpa rutiinimittaukseen.

Mittaa fosfaatti viikoittain kun altaassa on koralleja. Fosfaatti on parametri jonka trendi pitää tietää, ei vain yksittäinen lukema silloin tällöin.

ICP-laboratoriotesti 4–6 viikon välein antaa kokonaiskuvan fosfaatista yhdessä kaikkien muiden parametrien kanssa.

Mistä fosfaatti tulee ja minne se menee

Fosfaatin tärkein lähde altaassa on ruoka. Kalanruoka sisältää fosforia, kalat erittävät sitä, ja se päätyy lopulta veteen. Fosfaatti nousee automaattisesti kun ruokintaa lisätään — ja laskee kun ruokintaa vähennetään.

Fosfaatti poistuu altaasta pääasiassa kolmella tavalla: kivikorallit sitovat sitä luurankoonsa kasvaessaan, vaahdotin poistaa sitä orgaanisten ainesten mukana, ja vedenvaihdot vievät osan pois.

Jos fosfaatti on jatkuvasti liian matala, syy on lähes aina liian vähäinen ruokinta. Jos fosfaatti on jatkuvasti liian korkea, syy on lähes aina liian runsas ruokinta tai riittämätön vaahdotin.

Kolme muistisääntöä

Ensimmäinen: Älä anna fosfaatin mennä nollaan. Nolla ei ole puhdas allas — se on nälkiintynyt allas.

Toinen: Mittaa fosfaatti ennen kuin mittaat kalsiumia tai alkaliteettia. Jos olet uusi harrastaja ja sinulla on yksi testi, osta fosfaattitesti.

Kolmas: Fosfaatti ja nitraatti kulkevat aina yhdessä. Kun toinen on nollassa, tarkista heti myös toinen. Kun molemmat ovat nollassa samanaikaisesti, altaassa on kriisi käynnissä — lisää ruokintaa välittömästi.

Lähdeluettelo

1. Vertaisarvioidut tutkimukset

• Kinsey, D. W. & Davies, P. J. (1979). Effects of elevated nitrogen and phosphorus on coral reef growth. Limnology and Oceanography 24(5): 935–940.
• Lapointe, B. E. et al. (2019). Nitrogen enrichment, altered stoichiometry, and coral reef decline at Looe Key, Florida Keys, USA. Marine Biology 166(8): 108.

2. Harrastajakirjallisuus ja brändien dokumentaatio

• Holmes-Farley, R. Phosphate in the Reef Aquarium. ReefEdition.com.
• Balling, H.-W. Phosphate — A Nutrient with Diverse Effects. CORAL Magazine, pp. 96–102.
• Oceamo. An ICP-MS look onto reactor media Part 2. https://en.oceamo.com/reaktormedien2/

3. Kirjallisuus ja oppikirjat

• Sprung, J. & Delbeek, J. C. (1994). The Reef Aquarium, Vol. 1. Ricordea Publishing.